EU:n on pakko vähentää riippuvuutta tuontienergiasta

Vastavalittu pääministeri Alexander Stubb kokoontuu kollegoidensa kanssa tämän viikon lopulla keskustelemaan EU:n energiansaannin turvaamisesta unionin itärajalla syntyneen enemmän tai vähemmän pysyvän jännitteen vuoksi.
Image..

Valtionpäämiesten oli alun perin tarkoitus päättää EU:n energiapoliittista tavoitteista vuodelle 2030, mutta aihetta lykättiin poliittisten erimielisyyksien ja ulkopoliittisen kriisin vuoksi. Käytännössä kyse on kuitenkin pitkälti samasta asiasta: miten ja mistä EU:n energiaa jatkossa tuotetaan ja miten sitä käytetään, kun maailma ympärillä muuttuu. Todellinen energiaturvallisuus ei tulevaisuudessa voi enää typistyä öljyn ja kaasun saannin turvaamiseen, sillä maailma, jossa ilmastokaaos riehuu, ei ole turvallinen.

EU:n komission energiaturvallisuudesta tekemä taustaselvitys on kiinnostavaa luettavaa varsinkin suomalaisesta näkökulmasta. Suomi on nimittäin eräs eniten Venäjästä riippuvaisista maista. Suomessa käytetyistä energiamuodoista maakaasusta 100 % tuodaan Venäjältä, mutta myös hiilestä, öljystä ja uraanista suurin osa tulee nimenomaan Venäjältä ja lisäksi myös osa sähköstä.

Hiilellä ja öljyllä on toimivat markkinat ja hankintaa voi tehdä tarpeen mukaan muualtakin kuin Venäjältä. Ydinpolttoaineen, sähkön ja maakaasun suhteen tilanne on hankalampi, sillä nykyinen infrastruktuuri käytännössä takaa Venäjälle monopoliaseman.

Maakaasu 100%:sti Venäjältä

Venäjä on toistaiseksi katkaissut kaasun toimitukset Ukrainaan teoriassa maksamattomien laskujen, käytännössä poliittisen kriisitilan vuoksi. Komission selvityksen mukaan Ukrainan väylän katkaisu johtaa enemmin tai myöhemmin kaasun toimitusten häiriöihin Bulgariassa, Romaniassa, Unkarissa ja Kreikassa. Jo tämä saattaisi nostaa kaasun hintaa joissain Euroopan maissa vähentyneen tarjonnan seurauksena. Mikäli kriisi pahenisi pitkittyessään ja Venäjä katkaisisi toimitukset koko EU:n alueelle, Suomen nykyinen maakaasun saatavuus vähenisi yli 80 % tammikuusta maaliskuuhun, eli vuoden kylmimpänä aikana, jolloin tarve on korkein.

Suomella on hätästrategia, jonka avulla suojattujen asiakkaiden kaasunsaanti voidaan turvata vähintään kuukauden ajaksi. Kaasun hinta kuitenkin nousee vääjäämättömästi ja suurin osa asiakkaista joutuu etsimään jostain vaihtoehtoisia energianlähteitä.

Venäläisvalmisteisissa ydinvoimaloissa käytetään vain venäläistä polttoainetta

Uraanimarkkinat toimivat eri tavoin kuin mikään muu energiatuote. Uraania voi ostaa raaka-ainepörssistä ja sitä valmistetaan hajautetusti eri puolilla maailmaa. Luonnonuraanilla ei kuitenkaan tee mitään, ennen kuin se on jalostettu ydinpolttoaineeksi. Ydinpolttoainetta taas ei ole millään tavoin standardoitu vaan jokainen erilainen reaktori, jopa saman valmistajan eri mallit, tarvitsee erilaista polttoainetta.

Tästä johtuen esimerkiksi venäläisvalmisteisissa reaktoreissa, kuten Fortumin Loviisan ydinvoimalassa, ei käytännössä käytetä muuta kuin venäläistä ydinpolttoainetta. Pyhäjoelle venäläissuomalaisin voimin kaavailtu Fennovoima olisi sidottu venäläiseen polttoaineeseen. Ukraina on yrittänyt viime vuosina hajauttaa polttoaineen hankintaa venäläiseltä Rosatomilta yhdysvaltalaisjapanilaiselle Westinghouselle, mutta Rosatom on onnistunut tekemään sen äärimmäisen hankalaksi muuttelemalla oman polttoaineensa teknisiä ominaisuuksia.

On vaikea nähdä, että kukaan edes tarjoaisi polttoainetta Rosatomin uusille reaktorimalleille, koska taattua markkinaa ei ole olemassa Rosatomin pyrkiessä aggressiivisesti pitkäaikaisiin polttoaineen toimitussopimuksiin.

Ilmasto säästyy ja tuontiriippuvuus vähenee samoilla konsteilla

EU:n strategisen aseman turvaaminen onnistuu vain, jos maakaasun käyttöä pystytään vähentämään ja hajauttamaan ja samalla luovutaan venäläisistä ydinvoimaloista ja niiden lisärakentamisesta. Samalla EU:n on kuitenkin pystyttävä myös jatkamaan ja kiihdyttämään energiajärjestelmänsä modernisointia kohti päästötöntä tuotantoa. Näin ollen tuontipolttoaineita ei voi korvata saastuttavilla kotimaisilla vaihtoehdoilla, kuten ruskohiilellä, turpeella tai liuskekaasulla.

Käytännössä pääministerit päätyvätkin toivottavasti puhumaan siitä, mistä alun perin oli tarkoituskin, eli EU:n energiapolitiikasta kokonaisuutena. Ainoa tapa rakentaa aitoa energiaturvallisuutta, eli vähentää tuontiriippuvuutta ja ilmastopäästöjä saman aikaisesti, on sopia uusista sitovista 2030 tavoitteista energiatehokkuuden ja kotimaisen uusiutuvan energian lisäämiseksi. Komission esittämällä löysällä paketilla uusiutuvan energian rakentamistahti hidastuisi ensi vuosikymmenellä merkittävästi ja energiatehokkuuden moninaiset hyödyt jäisivät saavuttamatta.