Keskikesän kimaltava blingbling -sammakko.
Ensimmäiset lomapäivät on aina vähän semmoisia... Sitä yrittää ottaa niin rennosti, niin rennosti, että menee pieleen. Ei tule rentous väkisin, ei millään. Niin että parhaani tässä teen, että lakkaisin yrittämästä ja olisin vaan. Tähtäimessä on haahuilla johonkin lukemaan jotain ja istua rannalla ilman että on kiire pois. Lapsilla lomahomma on jo hanskassa kyllä viimesen päälle hienosti, tietenkin.
Jotakin piti kirjoittaa jostakin, se oli aika nokkelaakin omasta mielestäni... Mutta ajatus katkes. Olisko se sitten merkki siitä, että suunta kohti lomafiilistä on oikea? Aivot narikkaan ja kiireet siirretään. Huomenna bongailen salamoita, vieläkös se superkuu muuten näkyy?