Kyllä isä osaa

Kierrätys on päivän sana.
Pönttöuuneja on nyt kuivateltu pari kuukautta lampuilla ja kynttilöillä ja pellit on pidetty jatkuvasti auki. Alkoi tässä tulla kylmäkin, eikä tuhkalaatikoita näy eikä kuulu. (Ne piti siis tilata erikseen, muurareilla ei ollut tarjota tuhkiksia omasta takaa). Alkoi tässä jo vähän varpaita palella. Olkkarin takkaa on pidetty lämpimänä, mutta talon päädyissä työhuone ja ruokahuone pysyy kuitenkin melko viileinä ilman pönttöuunien apua.
Niin että mies askarteli tuhkalootan ihan itse. On se taitava. Itse laatikko on vanha, jykevä työkalupakki ja luukun etuosa toimii varsinaisen tehtävänsä lisäksi (ilmaisena) mainostilana. Olkaa hyvät vain, Tikkurila.
Ai niin, ja ennen kuin kukaan huolestuu, niin tässä vaiheessa poltellaan aivan pieniä testitulia ja vahditaan koko ajan vieressä ettei tuolta mitään karkaa lattialle. Ja eihän sieltä ole karannut.
Itse pöttöuunit tuntuvat toimivan loistavasti. Työhuoneen sininen uuni on aina ollut oikutteleva ja sen ensimmäinen sytytys on joka syksy ollut melkoinen operaatio, mutta nyt alkoi saman tien mukava humina, puut syttyi nopeasti eikä mistään tuprahtanut pienintäkään savupalleroa. Varmasti itse palaminenkin on nyt puhtaampaa, eikä savupiipuista nouseva savu ole enää semmoista tuomiopäivän tummaa pilveä.... Lisäksi kun uunit tuntuvat nyt lämpiävän nopeammin niin eipä tässä mittään huomautettavaa. Odotellaan niitä oikeita tuhkalootia, että päästään tositoimiin.
Että jee, tässähän saa varpaat kohta lämpimäksi!