TFTC x 100

Viime lokakuussa hurahdettiin geokätköilyyn, tänään kaivoin kolostaan sadannen purkin. Tiedän että on kätköilijöitä jotka etsivät sata kätköä viikossa mutta me ollaan otettu tämä kaikessa rauhassa, retkeilyn, luonnossa nauttimisen ja uusien paikkojen koluamisen kannalta. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ei olla karautetta autolla varta vasten suoraan purkille vaan ollaan menty jonnekin kohteeseen ja edetty siellä jalkaisin (tai sitten vain pysähdetty muutenkin tehtävän automatkan varrella otollisesti). Ja voi miten paljon tämä harrastus onkaan antanut! Viime syksynä kävelin paljon jäbän päikkäreiden aikaan rattaiden kanssa lähialueen mestoja ja ihan huomaamattaan tuli käveltyä vaikka ja minne asti, hullu kiilto silmissä että vielä yksi, vielä yksi! On retkeilty hienoissa paikoissa ja nähty paljon näkemisen arvoisia paikkoja ja opittu niiden taustoja ja historiaa "Beroccapurkin" takia. Paljon on jäänyt myös löytymättä eikä olla otettu siitä liikaa stressiä. Moni on varmasti ollut löydettävissä mutta paikan päällä olen saattanut huomata että ei sinne pääsekään rattaiden kanssa (jos siis yksin olen ollut liikenteessä ja lapsi nukkuu) mutta olen ajatellut että palaanpa tänne myöhemmin, mikään kiire kun ei ole. "Geotaaperoa" on raahattu milloin milläkin kokoonpanolla ja kulkupelillä niin urbaaneissa kuin korpimaisemissakin. Ja onneksi siis lapsi on kävelystä nauttiva tapaus ja viihtyykin paremmin kävelyretkillä kuin hiekkalaatikolla. Koko perheen yhteinen hieno harrastus siis jossa myös siskoni ovat mukana (ja toiselta heistä kipinä tähän alunperin saatiinkiin). Mutta koska omillakin reissuilla ja reiteillä pitää tietenkin etsiä purkkeja, ei meillä kaikilla ole samaa määrää mittarissa. Minä sain 100 täyteen ensimmäisenä.

Siinä se on, sadas yksilö. Valitettavasti hyvin tylsän näköinen perusrasia ja itse hikisenä ja rähjäisenä mutta sehän kuuluu asiaan.

Ja kun tänään sadas purkki löytyi, päätettiin että sen kunniaksi täytyy pitää pienet juhlat. Pakastelaltaan kakun kanssa kotiin ja kahvittelut pystyyn! Kun olisi etukäteen tajunnut varautua, olisi maastokuosinen pöytäliina ollut must. Nyt käytettiin piknikpeittoa. Kakku kuitenkin syötiin pakasterasioista.

Puhelimella on tullut räpsitty jos jonkinlaisia kuvia vuoden mittaan, laitetaan loppuun muutama fiilistelyksi. Tässä yksi syy miksi pitkään kestänyt lumeton talvivaihe oli minusta oikein mukava, kaikista otollisinta purkkeiluun kun ei ötökät, nokkoset ja muut kasvustot häiritse eikä lumi ole esteenä. Luontokin on kovin kaunis karuimmillaankin. Valon puute on tietenkin suuri haittapuoli talvisin joten retket piti tarkasti ajoittaa niin että taskulampun kanssa ei tarvitse kikkailla mahdottoman paljoa.

Kellään meistä ei ole erillistä navigointivälinettä vaan jokainen kätkö on etsitty älypuhelimen geocaching-sovelluksella ja hyvin ollaan pärjätty. Kukin tyylillään, pääasia että on kivaa :)

***
Ja koska joku kuitenkin kysyisi niin kaikki tarvittava löytyy: http://www.geocaching.com ja perusteet suomeksi: http://www.geokätköt.fi