Mummolan tuntu

Mulla kesti hetken aikaa ymmärtää että jos Verson puodista jotain kivaa kangasta mielii, on pakko seurata Facebookista millä kellonlyömällä uudet kankaat tulevat myyntiin ja toimi HETI! Mä olin niin helkkarin kateellinen kun näin Karkelot-blogissa tästä ommeltuja asioita etten meinannut kestää millään! Nyt kun kankaan hankintamenetelmä on sisäistetty, on mullakin tosiaan ihanaa Mummolan tuntu -trikoota. Tai siis oli. Nyt mulla on Mummolan tuntu -mekko (jossa on ihan liian iso huppu jonka vuoritin mustalla trikoolla).

(Moottorisahan käynnistys -asento ei tarkoituksellista, yritin vaan saada tuon saamarin kaukolaukaisimen, jossa ilmeisesti vähän huonot patterit, toimimaan)

Ihan kamalasti leventää hartioita tämä vaakaraita ja raglan-hihat mutta tiedänpähän jatkossa välttää. VAIKKA tietenkin jos ihminen on itsensä tähän kuntoon päästänyt, ei voi kauheesti valittaa että olisi jonkun vaatteen tai kuosin vika jos näyttää levurilta. Mutta joo, se siitä.

Käytin jonkin hupparin kaavaa yläosaan ja sit vaan leikkasin siihen levenevän pitkän helman ja jätin hihat lyhyiksi (koska pitkähihaiset on niin kamalan kuumia aina). Helmassa on kuminauha sillä tykkään pussihameista niin miksei -mekoistakin.

Harmi että kangasta ei jäänyt yhtään, muuten olisi voinut ommella tästä topin jonka helmaan tekisi hapsut kalalangasta, kuin räsymatoissakin :D (No siis ei oikeesti!)
---
Mekon hinnasta: kangas postikuluineen 56,7 €. Resori ja hupun vuoritrikoo olivat valmiiksi materiaalivarastossani.