Hoitovapaakeskiviikkojen loppu ja retkien vuosi

Tänään vietettiin viimeistä hoitovapaakeskiviikkoa. Toki niitä on vuoden loppuun saakka mutta en laske niitä mukaan sillä juhlapyhien ja hyvin sijoitettujen pekkaspäivien vuoksi työrupeama tämän vuoden osalta on lopussa kahden tuskaisen aikaisen aamuherätyksen jälkeen.

Kävimme vapaapäivän kunniaksi Senaatintorilla pyörimässä muutaman kierroksen ilmaisella karusellilla, lapsi oli aivan innoissaan kun siinä oli autoja ja mikä parasta, myös paloauto. Itsellä tietenkin haikea fiilis osittaisen hoitovapaan päättymisen vuoksi (vaikka tokihan sitä jatkaakin voisi mutta yritän kuitenkin siirtyä jo täysiaikaiseksi työntekijäksi, sen verran pahasti euronkuvat silmissä kiiltelee ja lapsikin täyttää kohta jo 3 niin ei tunnu ihan niin kamalan pahalta laittaa häntä viidesti viikossa päiväkotiin) mutta eihän sitä nyt karusellikyydissä surra voi. Ja joulufiilis nousi aivan uskomattomiin sfääreihin kun poika tunnisti Aleksanterinkadun toisesta päästä että tämä on se katu jossa on "legojunaikkuna" eli Stockmann. Vietettiin sitten pitkä tovi vielä Stockan joulunäyteikkunaa ihastellen. Ei ollut kiirettä minnekään.

Kun viime tammikuussa palasin perhevapailta töihin, olin tietenkin ahdistunut vapaa-ajan vähäisyydestä mutta nopeasti huomasin keskiviikkovapaiden olevan aivan mielettömän hieno vaihtoehto! Vapaa-ajan arvostus nousi aivan uudelle tasolle kun on lapsi ja käy töissä. Silloin sitä tulee niinä harvoina päivinä tehtyä kaikkea ja mentyä retkille ja nautittua ihan oikeasti siitä päivästä (puhumattakaan siitä että töissä jaksaa vähän paremmin kun on saanut keskiviikkoisin nukkua pidempään). Ei ole montaa keskiviikkoa koko vuonna että oltaisiin vain möllötetty kotona ja lähileikkipuistossa (siellä käydään sitten tarhapäivien jälkeen)! Ollaan käytetty niitä päiviä kyläilyyn, vieraiden kutsumiseen (liian vähän tosin :/) ja kaikenlaiseen pieneen retkeilyyn. Jotain tästä aktiivisuudesta kertonee sekin että blogimerkinnöistä on "retkellä lapsen kanssa" -avainsanan saanut tänä vuonna 37 tekstiä (ja tästä tuli 38.)! Ja vaikka kaikki ei todellakaan olekaan nimenomaan keskiviikkoretkiä vaan mukana on viikonloppuja ja lomia eivätkä kaikki retket ole olleet mitään kovin ihmeellisiä niin silti, aika huikeata! Ja toki on paljon mitä ei ole blogiin asti päätynyt. Turha kirjoittaa neljää kertaa siitä että ollaan oltu geokätköilemässä ja eväsretkellä Haltiavuorella vaikka se upea paikka onkin eikä ihan jokaista junanbongausretkeäkään ole tullut kirjattua jne.

Olin keväällä jo niin hirveässä retkihuumassa että tein listan paikoista joissa haluan käydä ja aika hyvin se lista on yliviivatuksi tullutkin. Haaveilin jo erillisen blogin perustamista näitä lapsen kanssa vietettyjä aktiviteetteja varten mutta se sitten jäi, käsityöblogi vaan laajentui vähän aihealueeltaan.

Vaikka nyt tuntuu että elämäni on tuhoon tuomittu ensi vuodesta eteenpäin niin toivotaan että tämä nyt on taas vaan tätä etukäteen angstaamista ja todellisuus tulee oleen jotain muuta. Ainahan sitä ainakin jonkin verran löytyy aikaa niille asioille joita rakastaa. Käsityöt ja retket. Ja toivoisin että mukaan mahtuisi vielä liikuntaharrastustenkin uusi tuleminen. Pitää vain löytää tasapaino ja kohtuus (joo, pessimistinä voin kyllä jo kertoa että ei taida löytyä)

Ja kohtahan on jo talviloma, ja sitten pääsiäinen jne. Tunnelin päästä näkyy valoa.

Oli kyllä hieno vuosi!