Lakeuden kutsu

Nata on taas viikonlopun duunis töis, joten meitsi-Juhani toimii varamiespalveluna sen aikaa!

Taisin jo aivan ensimmäisessä WTD-postauksessani mainita, että mun henkinen koti on, ja tulee aina olemaan Seinäjoella. Kaupunkihan ei sinänsä ole niin ihmeellinen, melko pieni paikka, rumia rakennuksia ja ei muutenkaan oikein mitään nähtävää. Vai häh? Mulle se on joka tapauksessa koti ja olen erittäin ylpeä juuristani. Vielä tänäkin päivänä lähimmät ystävät ovat niitä samoja sankareita, joiden kanssa on vietetty lukemattomia tunteja Sahkun uimarannalla, Jouppilanvuoren rinteitä laskien tai silloisen Kivistön yläasteen pihassa pelikorttia hakaten. Oon ehtinyt asua tähän mennessä Seinäjoella kahteen otteeseen, yhteensä yli 23 vuotta (joista 20 vuotta Kasperissa) ja siinä ajassa on ehtinyt jokunen muisto kertyä.

Mietin pitkään tätä kirjoittaessani, että mikä oikeastaan on se juttu, jonka vuoksi olen niin kiintynyt synnyinkaupunkiini. Yhtä tiettyä, autuaaksi tekevää syytä en keksinyt. Ehdin asua opiskeluaikoina Jyväskylässä melkein seitsemän vuotta ja vaikka niitäkin aikoja välillä kaiholla muistelen, ei sitä voi verrata Lakeuden kutsuun. En kuitenkaan tunne oloani esimerkiksi Helsingissäkään mitenkään vieraaksi, vaan viihdyn täällä erittäin hyvin. Vaikka kieltäydynkin ihan tarkoituksella käyttämästä sanoja kuten spåra, steissi jne. Myös Etelä-Pohjanmaan murre on tosin hävinnyt melkein kokonaan mun puheesta, vaikka joitain alueelle tyypillisiä sanoja välillä huomaamattaan viljelee. Myös Natan sanavarastoon on näistä jo muutama tarttunut, hehee. Mun kohdalla taitaa vaan nuo juuret olla niin syvällä Pohjalaisessa mullassa, ettei niitä kovin äkkiä saa revittyä sieltä ylös.

Muut perheenjäseneni asuvat edelleen Seinäjoella, joka on luonnollisesti yksi suurimmista syistä kotiseutukaipuuseen. Seinäjoen kohdalla, aivan kuin niin monessa muussakin paikassa, ihmiset sen fiiliksen loppujen lopuksi tekee. Pohojalaanen mentaliteetti asuu meikäläisessäkin syvällä ja siksi samanlaisen toimintatavan omaaviin henkilöihin on helppo tykästyä. Jotkut tavat saattaa olla muualta kotoisin olevien mielestä jopa hieman negatiivissävytteisiä. Ollaan meinaan välillä aika suorapuheisia, ainakin allekirjoittanut.. Lisäksi kaikenlainen hyväntahtoinen ja leikkimielinen kettuilu kuuluu Pohjalaiseen kanssakäymiseen. Ja jos sitä ei kestä ja suuttuu, niin siinä tapauksessa on vähän huono ihminen! Itseltäni välillä unohtuu, ettei kaikki aina hoksaa mun kettuilevan leikilläni ja siitä seuraa välillä vihaisia mulkaisuja ja noloja tilanteita. Mutta kaiken kaikkiaan Pohjalaiset ovat myös hyvin rehtiä sakkia: jos me jotain luvatahan, niin se myös piretähän.

Seinäjoen Top 3:

• Provinssirock. Kesän paras festari, nuff said. Provinssi palaa vielä takaisin vanhaan loistoonsa, sanokaa mun sanoneen!
• Samburger. En oo edelleenkään maistanut missään parempaa grillihampparia, kuin Samburgerilla.
• Cafe Bar Palaveri. En tiedä onko enää entisensä, mutta ennen oli timanttia. Oon vetäny elämäni aikana monta sataa kuppia kaffia ja myös aikamoisen määrän bisseä Paltsussa. Ja nauranut itteni kipiäksi monta kertaa, good times!

Kaikista näistä kauniista sanoista huolimatta, en nyt ihan heti ole Seinäjoelle kuitenkaan takaisin muuttamassa. Mutta jos olen tatuoinut kaupungin nimen käteeni, kertonee se kaiken olennaisen paikan merkityksestä mulle.

Translation: Seinäjoki, my home port 4life