Zenaton vieraana

Mitä saadaan, kun yhdistetään loistavat viinit, mieletön ruoka ja Italiasta saakka paikalle saapunut viinintekijä? Normipäivä. Perus torstai. Sain kutsun tulla maistelemaan Zenaton viinejä itse herra Alberto Zenaton, toisen sukupolven viinitilallisen, ohjauksessa. Vielä kun yhtälöön lisättiin masterchef Miro Kurvisen ruoka sekä kokkikoulu, niin eipä ollut muita vaihtoehtoja kuin talsia jääkylmän sateen läpi määrätietoisesti ruokapatojen ääreen.

Ilta aloitettiin Luganan alueen kuplivalla, jonka jälkeen olikin aika siirtyä ruokapöytään. Alberto esitteli meille menun ensimmäisen viinin, jonka ympärille Miro oli rakentanut mielettömän lohipastrami-annoksen. Viininä toimi Lugana San Benedetto, joka paljastui oikein miellyttäväksi, hedelmäiseksi valkoviiniksi. Lohen kanssa yhdistelmä oli todella nappi, vaikka normaalisti suosin kalaruokien seuraksi kuivempia, ei-niin suussa viipyileviä valkkareita. Voisin kuvitella tämän natsaavan hyvin grillattuihin kasviksiin, maa-artisokkaan, risottoon ja muutenkin seurajuomaksi.

Tässä mies lohiannoksen ja Zenato-menun takana. Kovin kauan Miro ei antanut meidän pöydässä istua, vaan passitti koko seurueen köökin puolelle. Meidät jaettiin kahteen ryhmään - toinen ryhmä vastasi tattirisotosta ja toinen porosta sekä perunoista. Itse halusin ehdottomasti olla risottoryhmässä, tuo pirun klassikkoannos kun ei ole vieläkään syntynyt omissä kätösissäni. Nyt tarjoutui tilaisuus oppia risoton tekeminen todelliselta ammattilaiselta! Kävi nimittäin niin, että italialainen ryhmäkaverini sattui olemaan risotto-pro, jolla oli salaisia vinkkejä hihat täynnä. Aion tottakai paljastaa kaikki salaisuudet tässä postauksessa.

Homma aloitettiin paahtamalla pari valkosipulinkynttä oliiviöljyssä. Öljy kuumennettiin todella kuumaksi ja murskatut kynnet iskettiin kattilaan. Valkosipuli ei saa missään tapauksessa palaa, joten kattila siirrettiin kuumalta levyltä pois paahtamisen ajaksi. Minsa-pari riittää vallan mainiosti.

Tatteja marraskuussa, pakasteena toki. Itselläni on kolme litraa herkkutatteja pakastimessa, winning!

Risoton tekeminen jatkuu. Pilkoimme yhden porkkanan ja pari salottisipulia pieniksi kuutioiksi. Salainen ainesosa oli punainen chili! Sentin viipale chilia pieneksi ja porkkanan sekä sipulin joukkoon. Nämä kuullotettiin valkosipuliöljyssä, jonka jälkeen tattikuutiot lisättiin kattilaan. Lisäksi kattilaan kaadettiin lasillinen kuivaa kuohuviiniä (tai valkoviiniä), jonka jälkeen nesteet hauduteltiin pois. Maustaminen suolalla ja pippurilla. Tässä vaiheessa sipuli-porkkana-tattisekoitus siirrettiin odottamaan kulhoon ja siirryttiin riisin pariin.

Öljyä kattilaan ja riisin kuullotusta pinnan sulkemiseksi. Sitten seuraa järkytys. Yleensä risotto käsketään tehdä hitaasti, lientä pikkuhiljaa lisäten. Nyt italialaisen suurpiirteisyyden mukaan kattilaan kaadettiin viisi desiä kasvislientä ja kuusi kourallista risottoriisiä. Kyllä, kourallista ja kaikki nesteet kerralla. Sitten lämpö pienimmälle mahdolliselle kiehumislämmölle. Sekoitus silloin tällöin. Aikaa parikymmentä minsaa, kunnes nesteet haihtuu suurimmaksi osaksi. Täydellinen al dente. Jos ei ole pro, niin lisäisin kuitenkin nestettä hieman hitaammin.. Pahinta mitä risotolle voi tehdä, on hauduttaa se riisipuuroksi.

Ja sitten final touch. Raastettiin iso köntti parmesaania, johon sekoitettiin nipullinen basilikasilppua ja noin 150 grammaa voita. Sitten seuraa taas salainen ainesosa, sitruuna. Risoton sekaan puristettiin pienen viipaleen mehu ja parmesaanin joukkoon raastettiin hieman kuorta. Juusto/yrtti/voi/sitruuna -seos kaadettiin valmiin risoton sekaan ja hellä pyöräytys kunnes voi sulaa. Valmis! Kaunis kiilto ja syvä, herkullinen maku.

Alberto Zenato on tuossa ihmissänkkärissä keskellä. Meitsillä on oikea kokkausasenne, koska ilman viiniä ei italialaista ruokaa voi kuulemma valmistaa. Yhdyn tähän.

Valmis annos viimeisteltiin parmesaanilastuilla. Juomana toimi Zenaton Valpolicella Superiore, joka on todella hyvä ja maukas yleispunkku. Olen tätä kuluttanut elämäni aikana useamman pullon, eikä koskaan ole tarvinnut pettyä. Sopii niin risottoon kuin tuhtiin pastaan, kevyempiin liharuokiin, pitkään kypsytettyihin patoihin, pitsaan.. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.

Sitten olikin pääruuan vuoro. Ihanan pehmeää ja suussasulavaa poroa sekä rosmariinilla maustettuja lohkoperunoita. Ruokajuomana toimi punaviinien klassikko, yksi omista kaikkien aikojen suosikkipunkuista, Zenato Ripassa. On muuten rekisteröity tuotemerkki. Valpolicella ripasso on ihanan tuhti, tanniininen ja kaikin puolin erittäin hyvä viini. Jos tietosanakirjassa olisi punaviinin kohdalla kuva, niin se olisi mielestäni tämä. Ehdoton talviviini pihvin, lampaan tai riistan kaveriksi.

Sitten jälkkäripöytään mahat pullollaan juustoja nauttimaan. Ja viinit sen kun parani. Jos edellinen punaviini oli hyvä, niin nyt meitä vasta hemmoteltiinkin, huh! Juustojen seuraksi kaadettiin Zenato Amarone della Valpolicella Classicoa ja ainoa ajatukseni oli, että miksen ole maistanut tätä aiemmin. Kaikin puolin ihana, tasapainoinen punaviini nautiskeluun ja erityisesti juustotarjottimen viimeistelijäksi. Hinta paljastui syyksi omaan tietämättömyyteeni, vajaa nelisenkymppiä maksaa Alkossa tämä pullo. Itselläni ei ole tapana ostaa ihan näin kalliita viinejä, oma kipurajani on siinä parinkympin hujakoilla. Erityistilanteeseen taas, hmm miksei. Voisin hyvin kuvitella tämän joulupöytään.

Juhani ja kaikki ystäväni, jos mietitte mitä ostaa meitsillä joululahjaksi, niin vink vink! :D Mulla on uudet viinilasitkin ja kaikkee..

Suurkiitokset Zenatolle, Mirolle ja kaikille paikalla olleille tyypeille huikeasta illasta! Näin ne sateiset, marraskuun torstait pitääkin viettää!

Translation: Wineporn. Hashtag.