Perunarieskat

Perunamuussi, p a r a s t a. Usein muussia tulee tehtyä kuitenkin liikaa verrattuna pääraaka-aineeseen. Tällä kertaa optimoin kuhan menekin kahdelle täydellisesti, mutta pottuja tuli otettua muutama liikaa. Kaikissa muissa tapauksissa ylimääräiset jämät ovat huono homma (ei ruokajätteelle!), mutta muussin kanssa asia on ihan eri. Kattilan pohjalle jääneistä rippeistä saa nimittäin aikaiseksi ihan huikeita perunarieskoja todella pienellä vaivalla. Eli muussinloput eivät ole siis koskaan jämää, vaan raaka-ainetta!

Tämä resepti on peräisin entiseltä kämppikseltäni. Yhden kerran kun paskapäänä sorruin syömään toisen ruokaa, niin kyseessä oli uunituore, vielä lämmin perunarieska. En vain voinut vastustaa! Jäin tietysti kiinni ja sitten hävetti enemmän kuin koskaan ennen. Sori Emmi, kadun tätä edelleen joka ikinen päivä! Jotta ymmärrätte mistä puhun, niin tässä resepti omalla, juustoisella twistillani.

Perunarieskat parmesaanilla

• pari-kolme desiä perunamuussia (perunaa, voita, suolaa, maitoa, kaikki varmaan osaavat)
• 2 kananmunaa
• vehnäjauhoja
• öljyä
• parmesaania (tai muuta helposti sulavaa juustoa)

Raasta reilu pala parmesaania. Riko perunamuussin sekaan kananmunat ja lisää juustoraaste joukkoon. Ala sitten lisäämään jauhoja samalla vaivaten, kunnes taikina ei enää tartu kauheasti käsiin. Perunamuussi on aika liimaista tavaraa, kokonaan tarttumiselta ei voi välttyä. Lorauta sekaan öljyä, jos taikina tuntuu liian kuivalta. Takinan pitää jäädä notkeaksi, liian jauhoisesta taikinasta tulee kovia rieskoja, eikä se ole tarkoitus. Muotoile taikinasta noin sentin paksuiset rieskat leivinpaperin päälle ja paista 190 asteessa, kunnes pinta saa hieman väriä. Itselläni kesti kiertoilmalla puolisen tuntia.

Jos juustoa ei ole, niin se ei maailmaa kaada. Rieskoista tulee tosi hyviä ilmankin.

Rieskan päälle voita, emmental-siivu (juustoa ei ole koskaan liikaa!) ja käteen maitolasi. Tästä ei välipala parane, sanokaa mun sanoneen!

Translation: Wife points ding ding ding!