Eettinen turkis - onko sellaista olemassa?
Turkikset tuntuvat olevan todella tulenarka aihe, mutta ajattelin silti vähän sohaista muurahaispesään ja kysellä mielipiteitänne. Viime talvena tosin jo muutama katumuotikuva Tukholman turkiksia ja tekoturkiksia vilisseeltä muotiviikolta tuntui kuumentavan tunteita, vaikka nappasin kuvat lähinnä esitelläkseni ilmiötä. Älkää siis ampuko viestintuojaa, jooko? Aihe kiinnostaa minua jälleen, sillä hiljattain Suomessa starttaili uusi, ekologisia arvoja edustava merkki Onar, joka käyttää tuotteissaan turkista. Ennen kuin revitte pelihousunne, niin lukekaa lisää ja avatkaa sanainen arkkunne vasta sitten. :)
Opin viime keväänä, että äärimmäisimmät turkisten vastustajat eivät siedä edes keinomateriaaleista tehtyjä turkiksia, sillä muutaman kommentoijan mielestä "ne ovat vain niitä varten, joilla ei ole varaa ostaa aitoa". En ole väitteestä samaa mieltä, mutta ilmeisesti moni ehdottomampaa näkökantaa edustava kokee, että turkiksia imitoivatkin vaatteet ovat pahasta, sillä joku voi luulla niitä aidoiksi, mikä taas lähettää eteenpäin haitallista viestiä. Olen itse sillä kannalla, etten ostaisi uutta turkistuotetta, mutta käytän kyllä isoisäni ikivanhaa karvalakkia ja voisin käyttää myös tekoturkista. Uutena en tarhatun turkiseläimen karvaa ostaisi enkä kannata turkisteollisuutta. Käytän myös nahkakenkiä, -laukkuja ja -takkejakin. Tämä siis taustoittaakseni omaa suhtautumistani asiaan.
Helsinkiläisbrändi Onar on varsin mielenkiintoinen tulokas: merkki käyttää tuotteissaan myös turkista, mutta ei tarhattujen turkiseläinten karvaa, vaan kaikki vaatteissa käytetty karva on lähtökohtaisesti olemassa muutenkin. Toisin sanoen Onar hyötykäyttää jo valmiiksi olemassa olevia vintage-turkiksia sekä materiaaleja, joita syntyy eurooppalaisen ruokateollisuuden sivutuotteena (esimerkiksi lampaantaljat). Lisäksi Onar valmistaa vaatteita villieläinten turkeista, jotka ovat peräisin luvanvaraisilta suomalaisilta metsästäjiltä. (Tähän väliin tarkennettakoon, että villieläinkantaa harvennetaan siis vuosittain ihan luvan kanssa ja sillä autetaan kantaa pysymään tasapainossa - tähän on olemassa oma lainsäädäntönsä, jota luvanvaraiset metsästäjät noudattavat.) Itse tuotteet valmistetaan artesaanityönä Euroopassa alueilla, joilla on turkisten käsittelyyn liittyvää perinteistä erityisosaamista ja tuotteiden värjäyksessä käytetään kromittomia väriaineita.
Nyt kun on taustoitettu sekä omia näkemyksiäni että Onaria, olen utelias kuulemaan teidän mietteitänne. Miten suhtaudutte tällaiseen toimijaan? Marita Huurinainenhan tekee turkisvaatteita ns. roadkilleistä eli liikenteessä kuolleista villieläimistä. Turkis itsessään on varsin ekologinen, kestävä ja ominaisuuksiltaan hyvä materiaali, mutta eettiseltä kantilta tarkasteltuna ei ollenkaan niin ongelmaton. Toisaalta, jos eläintä ei ole tapettu turkkinsa takia (vaan karva on vain sivutuote tai eläin on menehtynyt muusta syystä) tai tuote on tehty jo olemassa olevasta vintage-vaatteesta, onko turkis tällöin eettistä tarkastelua kestävä? Mitäs tuumitte? Entä voisitko pukeutua tällaiseen vaatteeseen itse?
Lisätietoa Onarista sekä sen tuotteista voi tsekkailla merkin omilta nettisivuilta.
