Jälkikausi korkattu!

Ah, aurinkoinen metsä, sehän tarkoittaa metsäjälkeä!

Dingo eka. Tunti ja kymmenen minuuttia, pituus noin 150 metriä, viisi keppiä. Uudet jälkivaljaat (Vänttiset kuten isoillakin) ja uudet jälkipalkat (kengurusäilykettä). Dingo oli lähdössä ilmavainulla liikenteeseen (ohi lenkkeili koirakko juuri kun olin ottamassa Dingoa autosta). Kävelimme jälkeä kohti, ja sille tultuaan Dingo laski kuonon ja lähti jäljestämään. Rauhallista tahtia edettiin kepiltä toiselle, ne nousivat helposti. Hieno Dingo!

Floralle ei ihan puolta kilometriä, puolitoista tuntia, viisi keppiä. Flora ei ollut kuuna päivänä kuullutkaan mistään janasta vaan pyöri lähdössä kuin puolukka... vein vain lähemmäs, ja jälki kyllä löytyi. Alku oli ryteikköinen ja hidasti Floraa sopivasti. Onhan se aina vähän höyrypää, mutta töitä se teki intensiivisesti ja etsi kaikki kepit, joten hyvä jälki!

Vekalle myös vajaat puoli kilometriä viidellä kepillä, vanheni tunnin ja 40 minuuttia. Vekallakaan ei ollut minkäänlaista käsitystä janasta... tarpeeksi läheltä löysi kyllä jäljen ja lähti vallan hienosti nokka maassa etenemään! Näin mentiinkin melkein koko jälki. Pari polkua veti Vekaa puoleensa, mutta jälki löytyi. Kepit Veka bongasi kaikki, osan vähän kauempaakin ja pyöri tohkeissaan tarkentamassa niitä. Hyvä Veka!