Jade Dingdong
... on mun seurana tässä yöllä. Se on taiwanilaista oolong-teetä, tosi hyvää <3 Mä löysin sitä oikeasta teekaupasta, Théhuoneesta työpaikan läheltä, kollega suositteli.
Mä oon muuttanut vihdoin uuteen asuntoon. Tosin mun piti muuttaa toiseen, mutta siellä ilmeni vesivahinko, jonka korjaaminen vie n. 1,5 kk. Joten nyt asun sijaisasunnossa tässä lähellä pahvilaatikoiden keskellä. En aio purkaa kuin pakolliset. Käytän aikaa hyödyksi siinä, että käyn tavarat läpi ja myyn mahdollisimman paljon pois ja heitän turhat roskiin. Oon kyllästynyt tähän tavaramäärään, pettynytkin.
Mä oon edelleen töissä samassa paikassa, mutta meidän taloudellinen tilanne on mennyt huonoksi, ja kaikki lomautettíin viikoksi touko-kesäkuussa. Tunteja on vähennetty. Motivaatio on ollut kadoksissa, mutta silti tuntuisi pahalta vaihtaa työpaikkaa. Toi on turvallinen vaikka palkka pienenee.
Mulla on ollut maailman kaunein ja ihanin tyttöystävä, jonka mä tapasin reilu vuosi sitten. Se vaan, että mä haluaisin sitoutua, ja aina siinä tilanteessa tälle naiselle tulee paniikki ja se ahdistuu ja itkeekin. Ja taas mä tiedän, että pitää erota. Sit me ei kestetä erossa, vaan palataan yhteen. Facebookia oon päivittäny parisuhteen kohdalta niin usein, että se kuluu kohta puhki. Ei enää huvita vastata kysyjille. On-off. Kuinka noloa.
Mä rakastan järjettömästi ja silti ihan järjissäni. Tää nainen on ihanin. Haluan vain sen. Vaikka se juo liikaa eikä halua kahliutua ja sen pää on sekaisin ja se ahdistuu. Rakastan sitä.
Mä oon silti onneton. Lääkkeet ei tunnu auttavan. Mulla ei oo missään hyvä olla. Yritin soittaa terapeutille tänään mutta se ei vastannut. Ei kai se enää usko että soitan. Nyt oisin tarvinnu. Oisin kysyny onko normaalia epävakaudelle, ettei missään oo hyvä olla. Näin ryhmäkavereita tänään ja ne sanoi ettei se normaalisti sellaista oo eikä ne oo nähny mua ennen näin mieli maassa.
Mulla on monta päivää ollut halu lyödä itseäni turpaan. Saada musta silmä. Mutta millä mä sen selittäisin? Kuka uskoisi että kaaduin pyörällä? Bullshit. Ei kai kukaan. Jos sanoisin, että joku löi, mikä olis totta, ne kysyis kai tein rikosilmoituksen. Alkaisivat puhua mua pois täältä. Ei tunnu kodilta. Tänään puhuttiin liikaa itsemurhista ja P2:sta ja kolmosesta ja nelosesta. Ei kai kukaan oo sit ollu ykkösellä. Olin paljon hiljaa. En osannut puhua mitään. Ahdisti. Sain tässä illalla valmiiksi tilaustyön pomon äidille. Saan siitä sentään rahaa ja oon myynyt vaatteita, laukkuja, koruja ja myyn lisää. Laitan kaiken mitä en käytä. Kaikki saa mennä. Myyntiin tai roskiin.
Mä haluaisin tuntea fyysistä kipua. Mä haluaisin päästä lepäämään jonnekin missä ne voi korjata mut ja tehdä mulle ehjän mielen. Mä en jaksa olla tämmöinen minä kun koskaan ei ole hyvä olla. En jaksa. Tunnen niin usein olevani huono äiti. Mun tyttärelle olis parempi toisenlainen, parempi äiti. Mutta tiiän että oon tyttärelle rakas. Haluaisin vaan olla rakkaampi. Sen isä on sille liian rakas. Haluaisin olla ainoa. En oo kellekään. Ja oon yksin.
Oon nähny sairaita unia. Toissayönä mun äiti hyväksikäytti mua ja sanoi tehneensä niin kun oltiin lapsiakin, ja viime yönä tiesin että mies halusi raiskata mut ja huusin apua eikä kukaan auttanut ja sit paljastui että se oli mun isä. Mikä helvetti mun päätä vaivaa.
Ottaisin kiitos pääni irti ja hermot lomalle. Lepäisin hetken. Mua sattuu sydämeen. Puristaa sisuksia ja ahdistaa elämä. Mä en ole hyvä enkä saa aikaan ja koko ajan ahdistaa ja haluan karkuun ja maailma on liian pieni. Asiat ei onnistu. Tulevaisuus näyttää umpikujalta.
Apua.
Hyvää yötä. Älkää pelätkö. Oon täällä aamullakin. Mulla on vaan paha olla. Kai tää tästä taas.
