Why wake up stressing when waking up is a blessing

Tais olla melkein viimeisiä mun ja Jonin kuvausreissuja ennen mun lähtöö :( Yhdeksän päivää jäljellä Suomessa ja vaikka alle kymmenen ollaankin niin siltikään en oo vielä yhtään ns. henkisesti vielä ees lähdössä minnekkään! Oli ihan epätodellinen fiilis kun jo eilen mulle alettiin toivotteleen hyvää vuotta ja sanottiin et nähään sit ens kesänä seuraavan kerran. Melkein aina ku ollaan lähössä jonnekin lomamatkoille niin vasta koneen laskeutuessa tajuan et heii nyt ollaan ulkomailla ja nousee sellanen lomakuume! Voi olla et nyt menee samalla lailla, vasta sielä Calissa voi se todellisuus iskee et hei nyt ollaan tosi kauan tosi kaukana kaikesta mikä on mulle tärkeetä.
Päivät vaan valuu, kesällä tää on toki ihan yleinen ilmiö mut nyt tuntuu vaan siltä et mihin ihmeeseen kaikki nää viikot on kadonnu! Mut silti oon omasta mielestäni ehtiny kokee kaikenlaista ja nähnyt kamuja niin paljon ku oon pystynyt. Viime postauksesta taitaa olla aikaa jonkun verran mut siis oon ollu Summer Upeissa ja rannoilla oikeestaan aika paljon nyt ku on ollu näin ihanan lämmintäkin. Tänään pääsen vihdoin viettään Jonin kaa aikaa kunnolla ihan kaksinkesken nyt kun Jonin kamu Hollannista on lähtenyt takaisin kotiinsa. Ihan kamalaa et päivät mun ihanan poikaystävän kanssa on laskettavissa kahden käden sormilla mut sen takia yritetäänkin ottaa niistä kaikki irti. Ilman kyyneleitä ja riitelyä se ei oo ikävä kyllä onnistunu koska molemmilla on kauheeta stressiä, mun lähtöön tai muihin asioihin liittyen. Kyllä mulla tulee olkeen tosi vaikeeta ilman tota yhtä mun vierellä :(
Oisin mielelläni halunnu jakaa teille mun ostosvideon mut mun Movie Maker ei millään tahdo toimia joten voi olla et jää se video tekemättä. No mut tässä teille kuitenkin kuvia eiliseltä! :* Nähdään pian<3