Ompelimon seinäkukat

Olen aika polleana siitä, että iso osa lasten käyttövaatteista on omin käsin tehtyä. Itse tehty vaate on kuulkaa ihan mahtava juttu!

Jaa miksi?

• No, voi olla satavarma siitä, että vaatteen on tehnyt aikuinen ihminen ihan omasta vapaasta tahdostaan.
• Saa tehdä juuri sellaisia vaatteita, mistä itse pitää.
• Saa huomattavasti laadukkaampaa ja kestävämpää kuin ketjuliikkeistä – jos et usko niin kokeile.

(Ja saa luonnollisesti tuntea itsensä ihan supermutsiksi, mussun mussun ;D)

Sanon ainoastaan sen, että älä osta halvinta kangasta, muuten ollaan taas lähtöruudussa. Lastenvaatekankaiden pitää olla riittävän paksuja, sillä niihin kohdistuu paikoitellen ihan uskomaton käyttörasitus. Jos haluat vaatteen, joka kestää ainakin kolmen lapsen rymyämiset, osta tiivistä ja paksua joustofroteeta. Sitä ei tuhoa kuin pommi. (Ja meidän karhea laattalattia, ainakin jos kyseessä on terälliset ja kovasti rakastetut potkuhousut…)

Kangas on kallista, tiedän. Hyvästä kankaasta saa pulittaa per metri jotain väliltä 25 – 30 €. (Gamalan kallista, sillähän saisi rettuliikkeestä jo vähintään kolme seitinohutta trikoopaitaa!) Mutta – siitä yhdestä kangasmetristä saa lapsen koosta ja vaatteen mallista riippuen ommeltua ainakin neljä vaatekappaletta, jos osaa asemoida kaavat oikein. Yhteen pipoon esimerkiksi menee kangasta kahden hikisen A4-arkin verran, jos sitäkään. Vaatekappaleen yksikköhinta ei loppujen lopuksi jää suureksi, ja suurin säästö on laadussa.

Ja hei, ihan oikeasti yksikään henkkariepu ei ole niin söpö kuin itsetehty vaate <3 . Lastenvaatteissa saa huoletta päästää valloilleen höpsön ja imelän puolen itsestään, ja on pakko myöntää että on ihan vapauttavaa välillä ommella jotain muuta kuin mustaa ja asiallista. Kukkia ja perhosia, anyone?

Ompelin neiti viisveelle eilen kevätpaidan kankaasta, jonka neitonen itse valitsi Majapuun nettisivuilta. Oli aika huikeaa ommella vihdoin jossain muualla kuin iänikuisen keittiön pöydän ääressä. Kaavojen piirtäminenkin oli helppoa ja mikä parasta, mitään ei tarvinnut siivota pois silmistä vaan kaiken sai jättää levälleen :D! Wuhuu! Onnea on oma työhuone.

Aikaa ompeluun leikkuineen kaavoineen meni himpsun päälle tunti ja lahjan saaja oli enemmän kuin tyytyväinen. Tunikan helma vähän kupruilee kuvissa, mutta silitys hoiti onneksi sen ongelman. Kaava on uusimman Ottobren Owl Princess. Joidenkin mielestä Ottobren kaavat ovat lyhyitä ja leveitä, mutta meidän hoikalle ja normaalipituiselle tytölle ne ovat olleet aina ihan hyviä. (Lastenvaatteiden ei imho kuulu olla makkarankuoria vaan mukavia.)

Huolittelin kauluksen kaitaleella ja kaksoisneulatikillä ja laitoin olkasaumoihin tukikangasnauhat takakappaleen nurjalle puolelle. Joidenkin mielestä tuo olkasauman tukeminen on turhaa, mutta se kyllä ryhdistää vaatetta kivasti. Valmiin tukikangasnauhan avulla se on myös helppoa, kun nauhan voi syöttää saumurin avulla paikalleen ja silittää kiinni vasta valmiina. Hifistelin, kun kerrankin oli aikaa ja tilat kohdallaan, ja laitoin helmakäänteen paikalleen oikein nuppineuloilla. Yleensä dissaan nuppareita ihan häikäilemättä, ja mittanauhaa. Hidasteita mokomat.

Pisteeksi i:n päälle laitoin saumamerkin, joka antaa vaatteelle näennäisen professionaalin leiman, heh :D. Vielä kun jaksaisi ostaa pienet terävät sakset noiden kaitalehuolittelujen viimeistelyyn. Tuonne kauluksen sisäpuolelle jää yleensä pienenpieni epätasainen soiro ylimääräistä resoria, joka pitäisi leikata pois… vaan kukapa sitä huomaa.

Ihanaa tuulista lauantaita teille, murmelit!