Korukorjausta...

... vai korurestaurointia?

Tunnistattekos tämän korun?

Kyllä vain, se on Pauligin Paula-tytön koru :)
Ja miten tuo sitten liittyy minuun... no sain tehtäväksi korjata ja puhdistaa tämän vanhan korun, jonka asiakas oli perinyt äidiltään. Vanha koru, jolla suunnaton tunnearvo... kunniatehtävä siis :)
Asiakkaan koru olikin sitten hieman eri kuosissa, kun Paula-tytöllä...

Koru oli pahasti tummunut ja hapettunut... osia puuttui, osa lenkeistä oli venähtänyt ja osa rikki... pientä mutkaa ja naarmuja. Korusta ei löytynyt hopean leimoja, joten oletin sen olevan hopeoitua metallia.
Aloitin sillä, että puhdistin kappaleet... olikin aika tiukassa tuo patina. Vaan lopulta koru oli "puhdas"... tässä väiheessa se näytti aika hurjalta... hopeointi oli kauttaaltaa todella huonossa kunnossa, ja alta paistoi messinki pinta (oletan ainakin, että oli messinkiä)

Tämän jälkeen purin korun osiin ja naputtelin peltiosien mutkat varovasti suoriksi... en lähtenyt viilaamaan naarmuja, sillä hapettumat oli paikoin varsin syvät... ja miksipä sitä vanhasta ihan silosta tekemäänkään :) sitten kiillotin pelti- ja ketjuosat mekaanisesti.
Tämän jälkeen alkoi korun kasaus ja uusien osien teko.

Kaikki isot lenkit, jotka pitelevät ketjuja, uusittiin vahvempiin... ketjut mallattiin sopivan mittaisiksi, ja osa uusittiin. Uusia helaosia piti tehdä myös muutama. Mutta alkoi näyttää pikkuhiljaa oikealta :)
Kun koru oli kasassa, putsasin sen vielä ja lopulta hopeoin uudelleen...

Ja tässä lopputulos :) ei ihan heti uskoisi samaksi mustanpuhuvaksi koruksi!

Tarinan opetus... viekää korunne kultasepälle huollettavaksi :)