Instagrammatiikkaa vastarannankiiskille

Kas, se tapahtui viimein. Viitsin vihdoin laittaa joitain parsekeja sitten luodun Instagram tilini kaikkien nähtäville, mikä – täytyy myöntää – auttoi vihdoin ymmärtämään hauskuuden koko homman takana. Tai siis hassusti filtteröityjen tasasivuisten kuvien katselu ihan hiljaa issekseen oli toki myös hauskaa, mutta jotenkin hommaan tuli enemmän syvyyttä kun tajusin, että voin seurata muiden ottamia kuvia ja saada jopa tykkäyksiä omilleni.

Krhm.

Onnistuin vaivoin selättämään myös krooniseksi muuttuneen mutsis-oli-hästägi-ku-sua-teki -raivon ja myöntämään oman rajoittuneisuuteni. Tämä Blogilistan lopettamisen tuoma yhtäkkinen, pakotettu rämpiminen loputtomassa sovellusviidakossa on tehnyt tehtävänsä – en jaksa enää kiiskeillä vastarannalla. Bring it on, kehitys.

(Paitsi Twitter. Lupaan pyhästi postata tänne kuvan itsestäni 12 vuotta vanhoissa perseenvärisissä nahkahousuissa, jos sinne rekkaudun.)

Meanwhile: kattokaa, söin lounasta saunanportailla! Ja pihalta löytyi kevättosikko!

Lounas ulkona :) #ruohosipuli #liperi #omastamaasta

Kuva, jonka Saara Riiki (@nettimidi) julkaisi 21. 05ta 2015 klo 1.36 PDT

Ulkona tarkenee paidalla <3 #kesätulee

Kuva, jonka Saara Riiki (@nettimidi) julkaisi 20. 05ta 2015 klo 23.36 PDT