LENNÄ SIRKKU, LENNÄ MAAILMALLE

En pysty käsittämään, että tuo neiti menee viikonlopun jälkeen kouluun. Siinä se seisoo hentona kesäneitinä edessäni ja suuri elämänmuutos on ihan nurkan takana. Herkistää äidin ja täytyy sanoa, että hirvittääkin vähän. Miten se siellä pärjää, kun tähän asti olemme olleet niin tiiviisti yhdessä. Sama asia mietityttää Siiriäkin: ”Äiti mitä minä teen jos koulussa tulee kova ikävä?”

Siirille ei varmasti tuota tuskaa istua aloillaan tai ylipäätään päivän rutiineista selviytyminen. Eniten minua mietityttää se, että jos joku häntä vahingossa tönäisee tai joku sanoo jotain mikä loukkaa Siiriä. Siiri on TODELLA herkkä lapsi ja pienetkin kolhut saavat hänet suureen itkuun. Siiri on aina ollut sellainen. Myös liika tunnollisuus ja kiltteys on joskus pahasta, sillä itsensä puolustaminen tekee tiukkaa.

Koulu mihin Siiri on menossa, on meille kaikille mieluisa. Luotan henkilöstöön ja siihen, että Siiristä huolehditaan. Mutta silti…isoja juttuja siirtyä yli 20 lapsen ryhmään, missä on enää yksi aikuinen. Siirin opettajaa en ole tavannut, mutta luottavaisin mielin toki lasken tyttäreni tämän miesopen haltuun…olen kuullut hänestä vain hyvää.

Eikös se niin mene, että elämä opettaa ja vihdoin Siirin tulee oppia myös itse selviytymään tilanteista, mihin päiväkodissa aikuinen vielä puuttui hyvin herkästi. Mutta minun Sirpani…ekaluokkalainen…niiiiiiiin hurjaa!

Paljon jännittää myös elämän muutos siinä mielessä miten mahdolliset kymmenen aamut järjestyvät ja miten loma-aikoina Siirin hoito järjestyy…pianhan sen näkee…

Olen tämän Jotunin lausahduksen tänne jakanut kai ennenkin, mutta….

”On vain kaksi kestävää perintöä, jotka kannattaa toivoa pystyvänsä antamaan lapsille: juuret ja siivet.”

// legginsit ja paita – Vimma