Like the way you work it

Kahta en (just nyt) vaihda: ulkoilma ja kottikärryt.
Tämä on ollut minulle hyvä päivä. Lähdin pihalle heti aamulla kun näin että aurinko paistoi, sitten ajelin isommalle kirkolle ostamaan oksasilppuria koska sellaiselle oli vielä rutkasti hommia. Siinä ajellessa mietin, että tykkään ihan hemmetisti asua täällä maalla. Tykkään siitä, että ei tarvinnut vaihtaa fiinimpää päälle kun poistui omalta pihalta. Ihan hyvin voi yhden oksasilppurin hakea ne multaiset liian isot housut jalassa ja pyrähtää kunnantalolla nakkaamassa matkahuoltoon Elloksen palautuspaketin. Kaupassa saa haista vaikka vähän navetalle eikä se ketään sen kummemmin haittaa.
Tämmöiset on asioita joita minusta on kiva puuhata kevät-ajalla: silputa risuja, kuunnella lintuja ja työnnellä kottikärryjä. Suunnitella pihaa ja tehdä listoja siitä, mitä kesän aikana pitäisi tehdä sisällä ja ulkona.
Oikeastaan siis ihan sitä samaa mitä ne linnut nyt tuolla parasta aikaa tekee.
Automatkalla lauloin härskejä biisejä ja tarkistin kolme kertaa ettei kännykkä vaan vahingossa ole soittanut kenellekään jonka en toivoisi kuulevan.
...Mikä on itseasiassa myös ihan sitä samaa mitä ne linnut nyt parasta aikaa tekee. Paitsi että ne ei välitä kuka kuuntelee. Hävyttömät.
Sain silputtua ison kasan vanhoja oksia ja tein kompostin pohjan. Nyt on tukassa lahoja tikun pätkiä ja sormet suklaajäätelössä ja mietin tässä että mihinkäs sitä seuraavaksi alkais. Mapplethorpen näyttelyn haluaisin minäkin käydä tsekkaamassa (urbaani sanavalinta tähän väliin), mutta Kiasma on vähän kaukana eikä tunnu just nyt samalla tavalla pakottavan houkuttelevalta kuin tuo oma piha ja ihan oma oksasilppuri.
Ulos nyt kuitenkin.

Titityy.

Biisi