Maanantaiarkea

Pyykit, potilas ja karvaiset kaverit.
Takana kylmä ja koetteleva viikko joka kaatoi lapsista ensimmäisen köhimään sohvanpohjalle. Tänä aamuna potilas nolla lähti jo kouluun, mutta uusi viikko vaati uuden flunssauhrin. Kuopus yrittää lepäillä sen minkä malttaa ja karvaiset terapiaeläimet lojuvat kyljessä hoitamassa eli ottamassa vastaan kaikki mahdolliset rapsutukset ja tilaisuudet nukkua lämpimässä läjässä kuumeisen lapsen kanssa.
Itsekin näytän siltä kuin olisin sairastanut vähintäänkin keltataudin, lavantaudin ja koleran, mutta itseasiassa olen vain viettänyt viikon sisätiloissa (koska pakkanen!) googlaillen tätä omaa sairauttani. Ja sitten ruusufinniä, koska kehitin diagnoosin tuoman helpotuksen jälkeen asiasta kuitenkin salakavalan stressin ja naamani lehahti. Sitten googlailinkin jo mineraalimeikkejä koska jossain vaiheessa on kehdattava taas ihmisten ilmoille ja juuri nyt ajatus ei tunnu kivalta. Ehkä kuitenkin uskaltaudun tänään jo ulos hankkimaan rupisille zombiposkilleni vähän väriä ja luotan siihen, että popsitut lisäravinteet jaksavat pitää loitolla myös lentsua.
Kaiken varalta olen maistellut vähän Kvillaa. Koska salmiakilta maistuva yskänlääke - kuka voi vastustaa? Lapsena meillä oli aina kvillapullo tyhjänä siinä vaiheessa kun flunssa iski. Eräillä kun oli tapana jo silloin salmiakinhimoissaan vähän makustella.