Pikkuleipomo

Pikkuleipomo on valmis, nimi vaan puuttuu.
Flow on kiva juttu. Se kun iskee, voi viettää jonkun puuhan parissa vaikka koko päivän, tai sitten kolme tai neljä. Ei tunnu missään! Tai oikeammin kyllä todellakin tuntuu, mutta vaan positiivisessa mielessä. Että jos tässä nyt vähän ehkä lähti ajankäytöllisesti lapasesta tämä pahvilaatikkoleikki, niin ainakin oli hauskaa!

Flow. Jos ikinä opin kohdistamaan sen tietoisesti johonkin, niin olispa mahtavaa. Esimerkiksi aamulla päättäisin, että tänään on hei ihan mieletön siivousflow! Eipä olisi enää sotkuista meidän talossa sen jälkeen. Mutta naurettavahan tuo on koko ajatus. Flow tulee kun on tullakseen ja yleensä vähän hauskempana kuin kotitöiden muodossa. Se siitä. Se pitää toivottaa tervetulleeksi, antaa muiden hommien odottaa siinä määrin kuin se on mahdollista (uskokaa kun sanon, että se on tosi pitkälle mahdollista) ja antaa mennä. Koska se on kivaa.
Meillä on siis väsätty tätä pikkuleipomoa tässä muutama päivä. On tulostettu tapetteja, rakennettu kalusteita balsasta, leivottu taikataikinasta, kulutettu maalia ja oltu sormet niin liimassa etten eilen saanut enää kavereille chatissa vastattua, kun puhelimen näyttö ei suostunut reagoimaan pikaliimalla siloteltuihin sormenpäihini.
Mieskin lähti leikkiin mukaan, ja kolmedeetulosti mulle tytöille tehosekoittimen ja astioita!
Huomenna pitää sitten löytää jos ei ihan flouta, niin ainakin semmoinen perusinto kun on meikäläisen ensimmäinen koulupäivä! Hyvää koulua vaan itselleni ja kaikille muille koululaisille.
PS: Aikuinenkin on terve kun se leikkii, tietää myös kirjailija Meiju Niskala: kliks juttuun tästä.