Touko

Toukokuu on ollut niin täynnä omia kuvioita, että se on mennyt ohi ihan salaa. Heräsin vasta tällä viikolla siihen, että ihan nurkan takana on jo kesäloma! Miten edes voi olla, kun on niin kylmää ja koleaa koko ajan ettei kroppa ole ehtinyt vielä edes kevättä rekisteröidä?
Tänään sentään on sään puolesta pikkasen yritystä. Ulkona on kyllä edelleen pilvistä ja tuulista mutta silti tarkenee, vaikka lämpimäksi en menis vieläkään kehumaan. Mutta tarkenee. Eikä tuu lunta. Onhan se jo paljon kun vertaa viime vuoteen?
Jos ei sää ole kovin ihana, niin kaikenlaista jännää ja uutta alkua pukkaa elämässä muuten. Jopa niin, että vähempikin riittäisi. Kävin tekemässä hauskoja tehtäviä soveltuvuustesteissä ja nyt tuntuu, että on ihan pakko päästä opiskelemaan. Toivottavasti huolivat!
Eilen väkersin isolle tytölle trapetsikampausta koulun kevätjuhlaan - teemana oli tähän kevääseen osuvasti sirkus. Esityksen jälkeen ostettiin jätskit ja minä melkein tarkenin t-paidassa matkan kaupan pihalta sinne sisälle.
Ihan kohta ajattelin osoittaa kiitollisuutta tästä lähes keväisestä päivästä ja mennä ulos päikkäreille. Otan paksun peiton mukaan. Jospa se aurinko siitä innostuis vähän enemmänkin lämmittämään.
Tulkaa jo, shortsikelit!