Kuulumisia ja kaksi kuvaa joulusta

Aika menee vauhdilla. Varsinkin nämä hyvät päivät hoitokertojen välissä. Mutta ai että miten mä oonkaan nauttinut olostani ja elämästäni nyt kun vointi on olosuhteisiin nähden hyvä! Oon buukannut viikon täyteen ystävien kanssa kahvittelua, leffailtaa ja kaupungilla kiertelyä :) Leikin ja touhuan Jasperin kanssa niin paljon kuin suinkin jaksan, ja koitan pysyä konttaavan, seisomaan pyrkivän kaverin perässä parhaani mukaan. Kehitys on ollut melkoista ja kuten kuvista näkyy - pikkutyyppi ei ole enää niin kovin pieni ;)

Joulukin tosiaan tuli ja meni ja mä pääsin kuin pääsinkin sairaalasta jouluksi kotiin! En halua muistuttaa joulusta noita kahta kuvaa enempää - itsellä ainakin katse on jo niin tiiviisti edessä siintävässä keväässä ettei joulua halua enää tuon kummemmin ajatella ;) Me vietettiin kyseinen juhla ihan perhepiirissä rauhallisissa merkeissä, ihmeteltiin ja ihasteltiin Jasperin touhuamista lahjapapereiden sekä uusien lelujen parissa, syötiin herkkuja ja levättiin.

Tammikuun alussa mulla oli toinen hoitokerta mikä meni huomattavasti sujuvammin kuin eka kerta. Jälkioireet oli sata kertaa lievemmät ja ne oli kokonaisuudessan ohi viikossa. Sairaalareissultakin säästyin ja sain keräillä koko ajan voimia omassa kotikolossa. Nyt alan jo pikkuhiljaa valmistautumaan seuraavaan koitokseen mikä on ensi viikon keskiviikkona.

Sitten mä tuossa vähän mietiskelin. Että haluisin sen mun vanhan blogin takaisin. Siis sen mitä kirjoittelin ennen sairastumista kaikkine turhanpäiväisyyksineen ja höpöhöpöjuttuineen. Musta tuntuu, että mä tarttisin jotain just sellasta tämän kaiken muun vastapainoksi. Totta kai kertoilen blogissa aika ajoin näitä muitakin kuulumisia, mutta pääasiassa koitan pitää postaukset hitusen kevyempinä ja hyväntuulisempina. Tällä hetkellä mua vähän ahdistaa avata blogi, koska täällä on nyt vaan näitä sairausasioita. Ja niin suuri asia kuin se onkin, niin onhan tässä elämässä onneksi niin paljon muutakin! Mä luulen, että nyt on aika tutkailla maailmaa muultakin kantilta ja uskaltaa haaveilla tulevaisuudesta. Nyt jos koskaan tämän mun kivan harrastuksen pitää toimia arjen pakopaikkana, sellaisena josta saan itsekin hyvän mielen, paikkana, jossa voin hetkeksi siirtää ajatukset jonnekin aivan muualle.

Toivottavasti pysytte edelleen blogini matkassa :) Nähdään taas pian!