australian rajalla

Huh. Miten sitä voi olla niin innoissaan perjantaista, vaikka töitä ei teekkään. Mä oon alottanu ehkä kolme postausta viimesen puolen toista viikon aikana, mutta oon ollu niin hermona, ettei siitä oo tullu mitään. Mä en tiedä millon musta on tullu näin kauhee stressipallo ja murehdin ihan ihme asioista ihan kohtuuttoman paljon. Yllättäen kyseessä on taas ollu mun viisumi. Voi sitä Indojen helppoutta, kun makso vaan pari ylimäärästä kymppiä jollekkin ja kaikki järjesty, pienellä säädöllä ja passi usein oli kadoksissa ja no joo, oli siinäkin jatkuva pieni stressi päällä. Australiaanhan saa tulla tavallisella turistiviisumilla kolmeks kuukaudeks kerrallaan ilman sen suurempaa säätöä (toki kehitin jo tästä stressin) suostuin viime viikolla vihdoin hyväksymään sen tosiasian, että mun kolme kuukautta alkaa olla täynnä ja ois hyvä tehdä jatkosuunnitelma. Koska mulla ja anopilla on aika paha Gilmoren tytöt – putki päällä, ei tuu kysymykseenkään, että lähtisin pois maasta joten ei auttanu muu, kun täytellä viisumihakemus netissä. Vietin päivän pakonomasesti päivitellen sähköpostia, että miksei se kuulu ja olin tosi dramaattinen ja ilmotin poikaystävälle et mut on nyt varmaan karkotettu maasta ei nähä enää ikinä ja voidaan jatkossa pitää yhteyttä korkeintaan pullopostitse. No sitten tuli sähköposti, että koska oon ollu niin paljon indoissa, ne tahtoo multa keuhkokuvan, (…)