Kevät on totta!

Näin se on taasen talvi jätetty taakse ja kevään kautta siirrymme jo huimaa vauhtia kesään. Vaikka en kykenekkään nykyisin kuntoni vuoksi iloitsemaan niin paljon vuodenaikojen muutoksesta, kuin aiemmin, niin kyllä niillä vain on suuri vaikutus nykyisinkin. Tai pelkästään jo se, että syksyllä ja joskus talvellakin kesä tuntui olevan niin epätodellisen kaukana, että tuleeko se kohdalleni ollenkaan ja nyt kun se on käsillä, niin se antaa riemullisen ailahduksen sisimpään.

Enää vajaa kuukausi kun Jarkko kotiutuu kolmen vuoden Englannin jaksoltaan ja mikä ihaninta, perhe on lisääntynyt yhdellä nappisilmä Saimilla, jota emme ole vielä päässeet tapaamaan laisinkaan. Todella, todella nopeasti ne vuodet vierivät. Sinä talvena, kun Jarkko kävi kouluun pyrkimässä Englanti peittyi kuuluisan tuhkapilven alle. Niinpä ne tapahtumat jäävät vuosien unholaan.

Viikot ovat menneet valitsemaansa rataa. Joku aika sitten vatsan seudulla lisääntynyt kipu teetti töitä, kun yritin löytää päivittäin sopivaa lääkitystä. Nyt tilanne tuntuisi hieman rauhoittuvan kun oma-aloitteisesti nostin peruslääkitystasoa tasolle, jossa se on joskus aiemminkin hetkellisesti ollut. Kipuhan ei ole aiheuttajineen mihinkään poistunut. Kävin sitä lääkärillekin näyttämässä ja se olikin ihan oma lukunsa, kun palasin lopulta käsiäni levitellen kotia odottelemaan muutaman viikon päässä olevia muita koetuloksia.

Perjantaina kävin luustokartoituksessa Kuopiossa. Ja tosiaan Ct-kuvat ja jotan muita kokeita on tässä vielä ennen lääkärin tapaamista. Enköhän sitten jo kuule mikä on tilanne ja miksi kipu antaa aihetta.
Jalka on nyt kuntoutunut tosi hyvin. Sen puoleen voisi harrastaa lenkkeilyä enemmänkin, mutta muutoin kuntoni tuntuu sitä nyt vähän rajoittavan.