1. Puhelimen räpläys hevosen selässä. Yleensä aina alku- ja loppukäynnit räplään puhelinta. Selailen instagramia, luen blogeja tai juttelen kavereille. Hyvä puoli tässä on se, että käveltyä tulee usein tosi pitkään, kun unohdun internetin ihmeelliseen maailmaan. Mutta onhan se iso riski, sekä puhelimella että itselle. Huomio on kiinnittynyt puhelimeen, eikä ympäristöön. Hevonen saattaa säikähtää jotain, minkä olisit itsekkin huomannut, jos katseesi ei olisi ollut liimautuneena näyttöön.
2. Mahan alta kulkeminen. Älkää kukaan nyt saako hepulia, en tee tätä kovin usein, mutta teen silti. Joskus jos Voitto on poikittain karsinassa ja joutuisin siirtämään sitä, että pääsen pois tai hakemaan jotain tavaroita kuljen sen mahan alitse. Voitto ei tästä yhtään välitä, mutta onhan se melko vaarallinen paikka kulkea.. Ihan turhaa riskin ottoa.
3. Päitsien jättäminen auki Yleensä en jaksa laittaa pätsien lukkoa kiinni Voittoa tarhasta hakiessa tai sinne viedessä. Mikään ongelmahan se ei ole niin pitkään kun heppa ottaa rauhallisesti, mutta päitset valahtaa melko nopsaan pienestäkin hepulista pois hevosen päästä. Ei olisi iso vaiva napsauttaa lukkoa kiinni.
4. Karsinan oven jättäminen auki Voitto on tähän asti pysynyt karsinassa tosi nätisti. Se saattaa hivuttautua pikkuhiljaa käytävälle, muttei koskaan rynni tai karkaa. Silti on turha riski pitää varsinkin molempien hevosten karsinoita samaa aikaa aukia, vaikka me tallissa oltaisikin vahtimassa.